See the text in the original language
On the second day in Storslet we visited Halti culture center. We walked through an exhibition which presented the culture of Kvens and Sami nation also revealing how life was around 100 years ago. One particular part of the exhibition really got me interested. It was a cycle representing how people fed themselves around the year. This cycle led into a cycle of thoughts which I will present here.
Around hundred years ago migration was vital for people to stay alive. People had to move depending of the season. In the spring the grain was running out. It was even impossible in very north to grow grain. Most of the grain was bought or changed with travelling merchants from russia. The fall was season for berries and mushrooms also for potatoes and vegetables. Winter time was hardest part of the year. People had to store food for the winter. They also had to move into different areas for fishing. Coldness and the snow made moving and catching the food difficult. People must have prepared themselves for the winter knowing the fact that during this part of the year they just simply dont have that much to eat.
On the present day feeding is simple and unnatural. How simple it is to go to market and grab a package of unnatural shaped prosecced product of meat. No blood, no smell of shit,no work,no sweat and most important no need to stare the animal into the eyes for the last time. The product on the market is processed somewhere in a big factory. Animals are kept there out of our sight. There they live short but unnatural life ending up in a plastic box. Some natural looking food can still be found the market. Vegetables and fruits for example. Also summer markets offer natural things. Local food is trending and consumed more and more. Still it sounds weird that for example tomatoes from drying Mediterranean are imported here.
Väinö Mellenius, Visual Art Student Lapland UAS.
Ajatuspyörä
Pidän tämän lyhyenä. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä. Tarkoitukseni on tuoda esille ajatusketju, joka syntyi katsellessani Halti-kulttuurikeskuksen näyttelyä. Esille oli laitettu laaja kattaus kveeni- ja saamelaiskulttuurista kertovaa tietoa ja rekvisiittaa, sekä elämän kuvaa sadan vuoden takaa. Erityisen vaikutuksen minuun teki ruuan hankkimisen kannalta vuoden kiertoa kuvaava ympyrä. Tästä ympyrästä ajatusketju lähti liikkeelle.
Sata vuotta sitten hengissä selviäminen vaati liikkumista. Ihmisten oli liikuttava ruuan perässä kulloisenkin vuoden ajan mukaan. Keväisin oli pula viljasta, joka oli tärkeä raaka-aine. Viljaa ei välttämättä edes pystytty pohjoisen oloissa kasvattamaan, joten sitä oli haettava jostain kauempaa vaihtokauppana. Viljaa saatiin esimerkiksi venäjältä tulevien kulkukauppiaiden mukana. Syksyisin kuljettiin marjassa ja sienessä ja korjattiin perunasatoa ja muita kasviksia. Kaiken ohessa tietysti myös kalastettiin. Kalastuksen perässä jouduttiin kuitenkin myös kulkemaan, sillä paikalliset kalavedet eivät aina riittäneet tarjoamaan saalista. Talvella tilanne oli hankalampi, kylmyys ja lumi tekivät ruuan pyytämisestä haasteellisempaa. Vaikka ruuan perässä tehtiin useamman päivän kestäviä retkiä myös talviaikaan, piti sitä olla olla myös jollain tavalla säilöttynä. Talvi on ollut niukkaa aikaa. Siihen on varmasti osattu jollain tavalla suhtautua realistisesti, ymmärtäen, että osan vuodesta on pakko elää hieman vyötä kiristäen.
Jos miettii tilannetta nykypäivänä, tulee mieleen helppous ja luonnottomuus. Kuinka helppoa on hakea marketin hyllyltä luonnottomaan muotoon pakattu lihajaloste. Ei verta, paskanhajua, hikeä, työtä eikä varsinkaan itse hyllylle päätyneen eläinjalosteen kohtaamista viimeistä kertaa. Jäljet on peitelty ja jaloste tuotu mukavasti esille. Ruuan tuotanto tapahtuu silmiemme ulottumattomissa “laitoksissa”, joissa eläimet elävät lyhyen, mutta luonnottoman elämän. Yksi esimerkki ovat vasikat, jotka toki oppivat kävelemään lähes välittömästi synnyttyään, mutta joiden tepastelu jää hyvin lyhyeksi.
Ihmislapseen verrattuna vasikan elinkaari on jotakuinkin sama, kuin vauva pantaisiin teuraaksi ennen kuin se oppii edes kävelemään. Olemme kadonneet niin järjettömän kauaksi omasta luonnollisesta alkuperästämme, että se aiheuttaa meille jo järkyttävän määrän mielenterveyden epätasapainoa. Vielä jotain etäisesti luonnolliselta näyttävää löytyy markettien vihannesosastoilta ja kesäisin toreilta. Lähiruoka on kovassa nosteessa, ja lähellä tuotettua ruokaa suositaan. Hullulta tuntuu silti ajatus esimerkiksi tomaattien rahtaamisesta tänne rutikuivalta Välimeren alueelta asti.
Reissu itsessään oli oikein mainio. Sään vaihtelu suurta ja arvaamatonta. Ei ensimmäinen kerta , kun nukuin elokuvissa, mutta ensimmäinen kerta makuupussissa. Oma loossi, ja aikaiset herätykset tekivät terää. Ulkoilu heti aamusta, jo ennen aamupalaa oli jotain mihin ei tunnu pystyvän kotioloissa. Reissun päällä on helpompi rikkoa omia arkirutiineja ja aikatauluja. Ja mennä aikaisemmin nukkumaan. Jatkoa varten annan erään muutosehdotuksen. Havainnosta kuvaksi olisi mahdollisesti toteutunut ja toiminut suurenkin ryhmän kanssa paremmin, jos ei olisi pyritty maalaamiseen paikan päällä, vaan tehty havaintoja, ja muistiinpanoja esimerkiksi kuvaten, joiden pohjalta havainnot olisi siirretty perinteisellä kuvantekemisen taiteella. Erityiskiitosta täytyy antaa Panun vapaaehtoisesta iltaluennosta, joka käsitteli filmille kuvaamista ja kaikkea sen ympärille liittyvää. Tiiviin viisihenkisen porukan kerääntyminen yhden pöydän ääreen kuulemaan ja kyselemään on opetustilanteena jotain, mihin harvoin pääsee suurissa ryhmissä opiskellessa.
Väinö Mellenius, kuvataiteen opiskelija Lapin AMK.
Country of origin: Norway
